Ruokavalio
Ruokavalio on kaikki se, mitä yksittäinen eliö tai eliöryhmä käyttää ravinnokseen. Jokaisella toisenvaraisella eli muita eliöitä ravintonaan käyttävillä eliöllä on ruokavalio. Niiden sanotaan syövän jotain ja se mitä aikavälin sisällä syödään muodostaa ruokavalion. Fotosynteesiin kykenevillä eliöillä kuten kasveilla luonnollisesti ei ole ruokavaliota. Ruokavalio hahmotetaan tunteja tai vuorokautta pidemmiltä aikaväleilta, voidaan esimerkiksi puhua minkälainen ruokavalio on kuukauden, vuoden tai tietyn vuodenajan aikana.lähde?
Ruokavaliosuositukset perustuvat vauraiden teollisuusmaiden kohdallaselvennä tietoon tai käsityksiin siitä, minkälainen syöminen on terveyden ja hyvinvoinnin kannalta tavoiteltavaa tai eettisesti arvokasta. Ruokavaliossa pääravintoaineet ovat hiilihydraatti, rasva ja proteiini, joiden suhteet vaihtelevat.lähde?
Proteiinin määrä vaihtelee ruokavalioissa paljon. Esimerkiksi Sambian keskimääräinen proteiininkulutus on vähentynyt kolmenkymmenen viime vuoden aikana tasolle, joka aiheuttaa väestössä lyhytkasvuisuutta, aivojen kehityksen hidastumista ja elinajan lyhenemistä sekä lapsikuolleisuuden ja väestön yleisen sairastavuuden lisääntymistä.[1] Keskivertosambialaisen proteiininsaanti oli vuonna 2013 vain kymmenen prosenttia kokonaisenergiasta, ja suurin osa energiasta on peräisin tapiokajuurikkaasta ja kasviöljyistä[2].
Metsästäjä-keräilijä-heimojen jäsenten perinteiseen ravintoon kuuluu puolestaan yleensä länsimaista ruokavaliota enemmän proteiineja etenkin, jos he asuvat pohjoisessa. Proteiinit saattavat muodostaa jopa 35-40 prosenttia pohjoisten alkuperäiskansojen luontaisen ruokavalion energiasta ja loput tulee lähinnä eläinperäisestä rasvasta.[3]
Perinteiset ruokavaliot vaihtelevat ympäristön ilmanalan ja kasvillisuuden mukaisesti, ja ne koostuvat tietyssä sijainnissa saatavista raaka-aineista, joista on kokemuksen avulla muodostunut tasapainoisia ruokavalioita. Esimerkiksi Alaskan inuiittien perinteinen eläinrasvaan- ja eläinproteiiniin perustuva ruokavalio oli ravitsemuksellisesti täysipainoinen, vaikka se ei sisältänyt lainkaan maataloustuotteita ja vaikka hiilihydraattien osuus oli häviävän pieni. Poikkeuksena tästä oli ainoastaan tilanne, jossa proteiinin kokonaismäärä kohosi liian suureksi sen vuoksi, ettei tarjolla olleessa ravinnossa ollut riittävästi rasvaa. Inuiitit saivat tarvittavat A- ja D-vitamiinit kalan ja mursun rasvasta sekä eläinten maksasta. C-vitamiini tuli puolestaan maksasta, aivoista, merilevästä, valaannahasta ja -rasvasta.[3]
Ruokavaliota arvioitaessa kiinnitetään huomio siihen, mistä ruoka-aineista se koostuu ja minkälaisia määriä niitä syödään. Myös se voidaan määritellä, mitä ruoka-aineita voidaan nauttia samalla aterialla toistensa kanssa.[4]